Vähän minusta...
Lokakuinen ilta 1985...parahdus...tuskaisen ponnistelun jälkeen siinä hän on...
Lokakuinen ilta 1985...parahdus...tuskaisen ponnistelun jälkeen siinä hän on...
...
okei, ei niin pitkälle...
...
Minä, 31-vuotias yhden lapsen äiti-ihminen. Tällä hetkellä nautin elämästäni kotiäitinä Australiassa, jonne elämä heitti viime syksynä (tai miehen halu lähteä ulkomaille töihin).
Itse kaipasi tuolloin pientä irtiottoa.
Koin työni tuolloin huomattavan kuormittavaksi ja energiani imeväksi
(olen lähihoitaja ja olin töissä kotihoidossa)
Emme toki lennosta lähteneet, vaan tämä on ollut mieheni pitempiaikainen unelma.
Täällä auringon alla on akut latautuneet ja paluu koti Suomeen on edessä heinäkuussa.
Tulevaisuus työn suhteen on vielä vähän auki.
Tiedän, ettei kotihoito ole enää minua varten. Rakastan kyllä vanhusten hoitoa, mutta työn luonne on vuosien varrella muuttunut itselleni ja omille arvoilleni sopimattomaksi, joten täältä palataan vähän niin kuin takki auki ja helmat heiluen.
Jotain lyhytaikaisia töitä on mahdollisesti tiedossa, sekä olen aikeissa hakea opiskelemaan syksyllä.
Olen hiljattain hurahtanut täysin Korealaiseen kosmetiikkaan ja tulen blogissa käymään varmasti läpi joka ikisen ostokseni :D
Toinen tällä hetkellä lähellä sydäntäni on kuntosali harrastukseni. Pari vuotta säännöllisen epäsäännöllisesti, viimeisen puolenvuoden aikana enemmän säännöllisesti.
Olen introvertti ihminen ja rakastan omaa rauhaani ja tilaani, sekä koen ahdistusta, jos näitä ei ole tarjolla tarpeeksi. Nautin toki muiden ihmistenkin seurasta, mutta en haali ympärilleni massoja ihmisiä vaan lähipiirini on suht pieni.
RAKASTAN:
Musiikkia ja sen fiilistelyä
Laulamista (ahh niin ihanan epävireistä ja naapureita ilostuttavaa)
Syksyisiä pimeitä iltoja
Syksyn ja kevään tuoksua
Villasukkia ja lämmintä vilttiä
kynttilän valoa
nukkumista
VIHAAN:
kylmää!
aamuherätyksiä
En tässä sen enempää lähde sieluani auki repimään, kirjottelisin muuten varmaan vielä Joulunakin ja vieressä 5-vuotias kärsimätön lapsi haluaa äitin nyt muistipelin pariin!
SO...bye for now <3
Itse kaipasi tuolloin pientä irtiottoa.
Koin työni tuolloin huomattavan kuormittavaksi ja energiani imeväksi
(olen lähihoitaja ja olin töissä kotihoidossa)
Emme toki lennosta lähteneet, vaan tämä on ollut mieheni pitempiaikainen unelma.
Täällä auringon alla on akut latautuneet ja paluu koti Suomeen on edessä heinäkuussa.
Tulevaisuus työn suhteen on vielä vähän auki.
Tiedän, ettei kotihoito ole enää minua varten. Rakastan kyllä vanhusten hoitoa, mutta työn luonne on vuosien varrella muuttunut itselleni ja omille arvoilleni sopimattomaksi, joten täältä palataan vähän niin kuin takki auki ja helmat heiluen.
Jotain lyhytaikaisia töitä on mahdollisesti tiedossa, sekä olen aikeissa hakea opiskelemaan syksyllä.
Toinen tällä hetkellä lähellä sydäntäni on kuntosali harrastukseni. Pari vuotta säännöllisen epäsäännöllisesti, viimeisen puolenvuoden aikana enemmän säännöllisesti.
Olen introvertti ihminen ja rakastan omaa rauhaani ja tilaani, sekä koen ahdistusta, jos näitä ei ole tarjolla tarpeeksi. Nautin toki muiden ihmistenkin seurasta, mutta en haali ympärilleni massoja ihmisiä vaan lähipiirini on suht pieni.
RAKASTAN:
Musiikkia ja sen fiilistelyä
Laulamista (ahh niin ihanan epävireistä ja naapureita ilostuttavaa)
Syksyisiä pimeitä iltoja
Syksyn ja kevään tuoksua
Villasukkia ja lämmintä vilttiä
kynttilän valoa
nukkumista
VIHAAN:
kylmää!
aamuherätyksiä
En tässä sen enempää lähde sieluani auki repimään, kirjottelisin muuten varmaan vielä Joulunakin ja vieressä 5-vuotias kärsimätön lapsi haluaa äitin nyt muistipelin pariin!
SO...bye for now <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
kiitos! :)