Olen viimeisen kuukauden aikana kärsinyt kasvavissa määrin koti-ikävästä (pieni Suomi-likka suuressa maailmassa).
Erityisesti kaipaan läheisiäni, perhettä ja ystäviä.
Lähipiirini on aina ollut pieni ja läheisiä ystäviäkin on todella vähän.
Nuorena teini-ikäisenä koin paineita, koska minulla tuntui olevan vähemmän kavereita kuin muilla, kai sekin jonkinlainen suosio-status oli ja epävarmana nuorena ajoittain vaikeaa.
Olen läpi elämäni ollut huono tutustumaan uusiin ihmisiin ja jostain syystä varsinkin naiset karttavat minua. En ole koskaan selvittänyt mistä se johtuu, mutta muistan kerran käyneeni keskustelun henkilön kanssa, joka kertoi minun näyttävän aina vihaiselta. Liekkö tämä ollut sitten syynä...kerrottakoon myös, että tuo vihaiselta näyttäminen johtui huonosta näöstä ja silmälasien puutteesta! XD
Ehkä minua on vaikea lähestyä?
En minä aikuisiälläkään sen helpommin niitä ystäviä saa, mutta olen oivaltanut sen, ettei tarvitsekkaan.
Olen surkea pitämää yhteyttä edes niitten kaikkein läheisimpien kanssa, enkä usko, että persoonallisuuteeni soveltuukaan pitää useisiin ihmisiin yhteyttä ja ylläpitää kaverisuhteita.
Muutama rakas ja tärkeä ystävä minulla on, sekä muutamia kavereita ja hei tämä riittää vallan mainiosti.
Kaukana näistä läheisistä olen vasta ymmärtänyt miten huono yhteyteni näihin rakkaisiini on.
Tuntuu ettei heille enää ole ollut aikaa. Arki töineen, perhe, harrastukset, parisuhde ovat vieneet kaiken ajan ja voimat.
Miksi sitten elämän tapahtuessa he ovat se osa joka jää taka-alalle?
Luulen, että tiedän...
Koska niin vahvat suhteet kestävät sen. Vaikka aina ei ole aikaa ja voimaa tapailla, on hyvä ystävä aina mukana, sydämessä. Siellä heitä kantaa ja sieltä he aina löytyvät ajatuksiin (syllistämään huonosta yhteydenpidosta :D)
Mutta sitten, kun olet näiden ihmisten kanssa ei etäisyyttä ole. On aivan sama onko näkemisestä viikko vaiko vuosi yhteyttä ei tarvitse etsiä, se on läsnä kyllä.
En kuitenkaan sano, että ystävät voi huoletta heittää unholaan ja kaivaa esille, kun heille on tarvetta, en todellakaan! Olen itse toiminut todella surkean ystävän tavoin, kun en edes tiedä mitä kaikille lähimmilleni kuuluu!!! Täällä etäällä kaikesta olen vasta tuonkin asian oivaltanut, kaipauksen ja ikävän kautta, sekä sen ettei se olekkaan mahdollista sopia trffejä huomiselle tai ensi viikolle halutessaan.
"Pitää mennä kauas nähdäkseen lähelle."
Aito ja hyvä ystävyys kestää elämää ja elämän!
Rakastan teitä ystäväni <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
kiitos! :)